Toimittajat paljastavat yhteiskuntavastuun aukot

Toimittajilla on merkittävä rooli järjestöjen tekemän tutkimustyön tulosten levittämisessä ja seurannassa. Yritystoiminnassa niin sanotuissa riskimaissa on tavallista suurempi uhka, että ihmisoikeuksien ja työolosuhteiden valvonta pettää. Näissä maissa toimivien yritysten pitäisi tiedostaa riskit ja varautua niihin. Toimittajien tehtävä on kysyä yrityksiltä kysymykset, jotka paljastavat tekevätkö ne niin. 

Kolme tapausesimerkkiä osoittavat, että ainakin näissä paljastuksissa toimittajat tekivät työnsä hyvin. 

Tapausesimerkki 1:

Ananasmehua ihmisoikeuksien kustannuksella

Yritysten yhteiskuntavastuuta tutkiva suomalainen Finnwatch paljasti tammikuussa 2013, että Thaimaassa toimiva ananasmehutiivistettä valmistava Natural Fruit -yritys polki ihmisoikeuksia monin tavoin.  

Finnwatchin selvityksen mukaan tehtaan työntekijöiden palkat olivat useimmiten alle paikallisen minimitason. He joutuivat tekemään ylitöitä jopa 5−10 tuntia päivässä. Lisäksi suuri osa tehtaan työntekijöistä oli paperittomia siirtolaisia, joukossa oli myös lapsia.  

Haastateltujen työntekijöiden mukaan yhtiö takavarikoi siirtotyöläisten passeja ja työlupia estäen näen irtisanoutumisia. Lisäksi selvitys löysi laiminlyöntejä työntekijöiden työturvallisuudessa.  

Yrityksen valmistamaa tiivistettä käytettiin tuolloin Suomessa Pirkka-, Rainbow- ja Eldorado-tuotteissa. Suomalaisista päivittäistavarakaupoista SOK, Kesko ja niiden mehutuottaja VIP-Juicemaker hankkivat ananasmehutiivistettä Natural Fruit -tehtaalta. 

Yllättävä paljastus muutti toimintatapoja

Finnwatchin tutkimus toi julki suomalaisten päivittäistavarakauppojen yhteyden kansainvälisen halpatyövoiman käyttöön. Kuluttajien ruokapöydästä tuttu tuote nousi esimerkiksi siitä, mitä yritysten yhteiskuntavastuun pettäminen tarkoittaa. Se myös osoitti halpatuotannon raadollisuuden: tuotteen edullinen hinta ostajalle vaatii usein isoja uhrauksia sen tekijöiltä. 

Tapauksen tultua julki SOK ja Kesko myönsivät, että tuotantoketjujen valvonnassa on parannettavaa. Kaupat ja niiden mehutuottaja VIP-Juicemaker lopettivat yhteistyön Natural Fruit -yhtiön kanssa ja asettivat lisävaatimuksia alihankkijoille. Finnwatchin seurantaraportti 2014 paljasti kuitenkin, että niiden uusi tavarantoimittaja Vita Food Factory oli syyllistynyt mahdollisesti vielä vakavampiin rikkeisiin.  

Ananasmehutapauksesta uutisoitiin Finnwatchin selvityksen jälkeen laajasti suomalaismedioissa. Myös kansainväliset toimittajat kiinnostuivat tapauksesta viimeistään silloin, kun Natural Fruit nosti syytteen Finnwatchin raportin haastattelijaa, englantilaista tutkijaa Andy Hallia vastaan. Yritys syytti Hallia kunnianloukkauksesta. Pitkän oikeustaistelun päätteeksi Hallia vastaan nostetut syytteet hylättiin. 

Lähteet:

https://www.finnwatch.org/fi/uutiset/80-serious-human-rights-violations-behind-european-food-brands 

https://yle.fi/uutiset/3-9008489 

https://www.finnwatch.org/images/finnwatch_private_label_web_2_rev.pdf 

https://www.finnwatch.org/images/pdf/finnwatch_private_label_followup_web.pdf 

Tapausesimerkki 2:

Veroparatiiseista historian suurin tietovuoto

Vuonna 2015 saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung sai nimettömältä lähteeltä 11,5 miljoona asiakirjaa, jotka olivat peräisin panamalaisesta asianajotoimistosta Mossack Fonsecasta. Sähköisessä muodossa vuoto oli kooltaan 2 600 gigatavua.  

Süddeutsche Zeitung jakoi asiakirjat kansainvälisen, tutkivien toimittajien järjestön ICIJ:n (International Consortium of Investigative Journalists) kanssa. Lähes 400 toimittajaa eri puolilta maailmaa ja eri medioista tutki yhteistyössä Panama-papereita. 

Dokumentit sisälsivät asianajotoimiston ja sen asiakkaiden välisiä sähköposteja, pankkitietoja, tuomioita ja viranomaislausuntoja lähes 40 vuoden ajalta. Niissä oli tietoa yli 200 000 veroparatiisiyhtiöstä ja -säätiöstä. 

Panama-paperit ovat historian suurin tietovuoto. 

Toiminta vihdoin läpinäkyväksi

Panama-paperit paljastivat suurelle yleisölle, kuinka yritykset kiertävät taloudellista yhteiskuntavastuutaan. Verosuunnittelua ei ole kielletty lailla, mutta aggressiivisen verosuunnittelun toimet ovat usein kyseenalaisia ja sotivat yritysvastuun periaatteita vastaan. Panama-paperit vaikuttavat edelleen asiakirjoissa mainittujen yritysten maineeseen.  Joissakin tapauksissa tietovuoto johti rikostutkintaan ja mahdolliseen tuomioon.  

Panama-papereista kävi ilmi eri maiden poliitikkojen ja maanmiestensä yhteydet veroparatiisiyhtiöihin. Esimerkiksi Venäjän presidentti Vladimir Putinin lähipiiri oli onnistunut siirtämään omistukseensa noin kaksi miljoonaa dollaria veroparatiisiyhtiöiden kautta.  

Putinin lisäksi asiakirjoissa mainittiin muun muassa skandaalin seurauksena virastaan eronnut Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson, Argentiinan presidentti Mauricio Macri sekä Libyan entinen johtaja Muammar Gaddafi.  

Asiakirjoista kävi ilmi Mossack Fonsecan työntekijöiden hyväksikäyttö. Esimerkiksi yrityksen sihteeriä Leticia Montoyaa käytettiin bulvaani- eli nimellisjohtajana, mikä on veroparatiiseille ominaista. Montoya toimi johtajana yhdessätoista tuhannessa veroparatiisiyhtiössä.  

Montoyan nimi yhdistyi asiakirjojen kautta esimerkiksi Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan korruptioskandaaliin. Lukuisista johtajanpaikoistaan huolimatta Montoyan kuukausipalkka vuonna 2016 oli 800 euroa. 

Panama-paperit todistavat, että toimittajien tutkimukset ja yhteistyö lisäävät ratkaisevasti yritysten yhteiskuntavastuun ja valtion päämiesten toiminnan läpinäkyvyyttä.  

Lähteet:

https://panamapapers.icij.org/20161201-global-impact.html 

https://panamapapers.icij.org/about.html 

https://yle.fi/aihe/kategoria/mot/panama-paperit 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/04/veroparatiisien-sisaanheittaja 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/03/panama-paperit-paljastavat-vallanpitajien-veroparatiisiyhtiot 

https://areena.yle.fi/1-3179044 

https://areena.yle.fi/1-3179045 

https://www.hs.fi/talous/art-2000002894628.html 

Tapausesimerkki 3: 

Yritys jäi kiinni tyhjistä lupauksista

Suomalainen elintarvikeyhtiö Fazer aloitti vuonna 2012 kampanjan, jossa se lupasi lahjoittaa jokaisesta myydystä suklaalevystä viisi senttiä koulun rakentamiseen Norsunluurannikolle. Samaan aikaan yritys ei kuitenkaan voinut luvata, ettei sen suklaan valmistamisessa käytettäsi lapsityövoimaa, mikä on Länsi-Afrikan kaakaoplantaaseilla vakava ongelma. Lapsia myydään työntekijöiksi, ja he tekevät raskasta työtä palkatta.   

Kyseessä on yksi Suomen suurimmista yrityksistä. Se valmistaa makeisia, keksejä sekä leipomo- ja viljatuotteita. Mainoskampanja herätti voimakasta arvostelua, joka alkoi Ylioppilaslehden päätoimittajan Vappu Kaarenojan kirjoittamasta jutusta Ihmisten aliarvioinnin Suomen ennätys .

Jutussa Fazeria syytettiin kaksinaismoralismista. Samalla kun yritys lupasi lahjoittaa myyntitulojaan koulujen rakentamiseen, se mainosti kampanjaansa Pohjoismaiden suurimman seitsenpäiväisen sanomalehden, Helsingin Sanomien sunnuntainumeron kannessa. Mainoksen hinta oli noin 50 000 euroa. Yhden koulun rakentaminen Norsunluurannikolla maksaa vain hieman enemmän, noin 70 000 euroa.  

Ylioppilaslehden jutussa kyseenalaistettiin yrityksen tapa kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa afrikkalaislasten avulla. Mainoskampanjaa arvosteltiin myös muun muassa Helsingin Sanomissa ja Voima-lehdessä.

 

Kauniit sanat peittävät ruman totuuden

Kriittisten lehtijuttujen jälkeen Fazer julkaisi tiedotteen, jossa se lupasi selvittää kaakaon hankintaketjun vastuullisuutta ja pahoitteli kampanjaansa. Tiedotteessa kerrottiin, että yritykselle on “tärkeää, että vastuullisuuden kaikki kriteerit täyttyvät: elinkeino on viljelijöille kannattavaa, ihmiset voivat hyvin ja viljelymenetelmät ovat ympäristön kannalta kestäviä”. Fazer ei eritellyt, minkälaisia konkreettisia toimia se aikoo tehdä saavuttaakseen tavoitteensa. Tiedote on sittemmin poistettu Fazerin verkkosivuilta.  

Fazer ei ole kohunkaan jälkeen tutkinut alihankkijoitaan kunnolla eikä selvittänyt käyttämänsä kaakaon alkuperää. Fazer ei myöskään lupaa, ettei sen tuotteissa käytettäisi lapsityövoimalla valmistettua kaakaota. 

Toimittajat paljastivat Fazerin tapauksessa yhteiskuntavastuun aukot. Yrityksen lupaus hyvän tekemisestä ei takaa, että se toimisi eettisesti oikein.  

Yritysten raportointivelvollisuuksia pyritään esimerkiksi EU:ssa lisäämään, sillä tällä hetkellä yritysvastuu perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen. Yritykset tuovat julki imagonsa edullisessa valossa ja piilottelevat epäedullisia tekoja. Toimittajien tarkkanäköisyys ja kriittinen ajattelutapa voivat paljastaa isoja aukkoja yritysten yhteiskuntavastuussa. 

Lähteet:

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002562260.html 

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002561975.html# 

http://voima.fi/artikkeli/2012/nakokulma-fazer-tarjoaa-sokeroitua-karsimysta/ 

http://ylioppilaslehti.fi/2012/09/ihmisten-aliarvioinnin-suomen-ennatys/