Perinteinen konfliktiuutisointi keskittyy raportoimaan konfliktin tapahtumia, vaikka tiedetään, että se voi kiihdyttää kriisiä.
Kun media esimerkiksi raportoi yhden valtion kasvattaneen joukkoja toisen valtion rajan tuntumassa, se lisää jännitteitä valtioiden välillä. Samalla journalismi tulee edistäneeksi kriisin puhkeamista tai ylläpitäneeksi sitä. Lähteinä käytetään viranomaisia ja valtion edustajia, ja heidän lausuntojaan toistetaan, vaikka he ovat konfliktin puolueellisia osapuolia.
Rauhanjournalismilla tarkoitetaan journalismin suuntausta, jonka päämääränä on rauhan syntyminen ja säilyttäminen. Käsitteen kehitti norjalainen sosiologi Johan Galtung 1970-luvulla.
Rauhanjournalismi välttää pelkkää tapahtumien raportointia. Sen sijaan se keskittyy analysoimaan konfliktin prosesseja ja taustoja ja korostaa rauhanomaisia vaihtoehtoja. Tilannetta seurataan myös väkivaltaisen konfliktin päätyttyä ja kerrotaan esimerkiksi kaupunkien jälleenrakentamisesta ja ihmisten paluusta arkeen tai oikeudenkäynneistä konfliktin jälkeen.
Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Heikki Luostarisen mukaan maailmalla on yhä medioita, jotka suhtautuvat sotiin kuin urheilukilpailuihin. Huomio kiinnittyy siihen, kuka tekee maalin. Mediat jotka haluavat erottua laadulla, pyrkivät sen sijaan syventymään konfliktin syihin.
− Rauhanjournalismin kehittänyt Galtung ehkä itse sanoisi, että hänen ohjelmansa on toteutunut tai ainakin saanut kannattajia. Muut voisivat sanoa, että laatumedia on pyrkinyt näihin asioihin aina, Luostarinen arvioi.
Jokaisella osapuolella on näkökulmansa
Rauhanjournalismin tunnuspiirteitä ovat konfliktin kaikkien osapuolten tunnistaminen, konfliktin historian ja poliittisten suhteiden analysoiminen sekä väkivallattomien ideoiden esittäminen konfliktin ratkaisuun ja rauhan ylläpitämiseen.
Kaikkien osapuolten tunnistaminen tarkoittaa, että annetaan ääni kaikille, joita konflikti koskettaa: aseellisille ja poliittisille ryhmille, valtioille ja armeijoille, siviileille sekä muille taustavaikuttajille, kuten yrityksille tai vaikutusvaltaisille henkilöille.
Rauhanjournalismia toteuttavalla toimittajalla on työssään selkeä tavoite: rauha.
Rauhanjournalismia onkin arvosteltu juuri toimittajan asemaan liittyen. Jos toimittajalla on missio, eikö se johda puolueellisuuteen? Arvostelijoiden mukaan toimittaja on tällöin pikemminkin aktivisti kuin journalisti. Jotkut kriitikot ovatkin kutsuneet rauhanjournalismia propagandaksi.
Sota ja rauha vaakalaudalla
Rauhanjournalismi muovautuu ajan ja toimijoiden myötä, ja nykyään journalismissa sovelletaan yleisemminkin sen menetelmiä. Toimittajat tiedostavat omien valintojensa vaikutuksen yhteiskuntaan.
Heikki Luostarisen mukaan konfliktin nostaminen esiin mediassa saattaa tehdä kansainväliset toimijat tietoiseksi sen olemassaolosta.
− Samalla journalistit tuovat asian kansainvälisen yhteisön käsiteltäväksi niin, että sitä aletaan jollakin tavalla ratkaista.
Jos konfliktin ratkaisemiseksi löytyy poliittista tahtoa, ryhdytään myös miettimään ratkaisukeinoja. Ne voivat olla esimerkiksi taloudellisia sanktioita tai äärimmäisenä toimena jopa interventiota alueelle.
− Tällaisissa asioissa konfliktialueen ulkopuolisilla medioilla on selvästi vaikutusvaltaa, Luostarinen sanoo.