Kehitys käsitteenä on lähtökohdiltaan leimallisen länsimainen ja syntyi ennen kaikkea teollisen vallankumouksen innoittamana. Yleisesti sillä tarkoitetaan myönteistä muutosta, johon kaikkien maailman maiden tulisi pyrkiä. Kyseessä voi olla talouskasvu, koulutuksen parantaminen, demokratisoituminen tai ympäristönsuojelu. Kehitys ymmärrettiin vielä 1900-luvun puolivälissä pitkälti talouskasvun vetämäksi edistykseksi.
1960- ja 1970-luvuilla yksisuuntaista kehityksen mallia alettiin kritisoida. Lisääntyneen maailmankaupan epätasa-arvoisiin rakenteisiin kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. Kriitikot uskoivat rakenteiden asettavan valtiot keskenään epäreiluun asemaan, jolloin vauraus kasaantuu jo ennestään rikkaille köyhien köyhtyessä entisestään. Valtiot olivat silti pääroolissa kehityksen turvaamisessa kansoille.
1980-luvulla vaihtoehtoiset kehitysnäkemykset käänsivät aiemman valtiovetoisen asetelman päälaelleen ja kehityksen keskipisteeksi otettiin yksilö. Aidon kehityksen uskottiin olevan mahdollista vain alhaalta ylöspäin, ihmisestä itsestään lähtien. Näkökulmaa muokkasi todennäköisesti aikaisempien vuosikymmenten kehitysyhteistyöstä opittu läksy: kehitys ei ole todellista, ellei sitä saada juurrutettua paikallisiin yhteisöihin.
2000-luvun kehitysajattelua kuvaa ehkä parhaiten hajanaisuus. Eri tavat ymmärtää kehitys elävät rinta rinnan toinen toistaan haastaen. Talouskasvun keskeisyyttä kehityksessä korostavat etenkin kansainväliset rahoituslaitokset. Inhimillinen kehitys puolestaan näkyi esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteissa, joissa muutoksen kohteena olivat ihmiset, eivät niinkään talous tai maailmanmarkkinat.
Tavoitteita on sittemmin arvosteltu länsimaisesti värittyneiksi ja turhan numerokeskeisiksi. Kehityksen määritelmää pohditaan ja kyseenalaistetaankin entistä enemmän, ja vaihtoehtoisia tapoja sekä määritellä että mitata kehitystä syntyy jatkuvasti.
Globalisaatio ja erityisesti ilmastonmuutos ovat viime vuosina aiheuttaneet maailmanlaajuisia haasteita. Ne ovat jälleen muuttaneet kehitysajattelua, ja vuonna 2015 käyttöönotettujen kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) jälkeistä aikaa kuvaillaankin paradigman muutoksena kehitysajattelussa. Tämänhetkinen ajattelu korostaa kehityksen universaaliutta eli yhdenvertaisuutta ja pyrkii hälventämään rajat ”kehittyneen” ja ”kehittyvän” maailman välillä.
Valtavat kehityskysymykset koskevat meitä kaikkia. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää, ettei kehitys saa tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Epätasa-arvon vähentäminen maiden sisällä ja maiden välillä sekä kehityksen kestävyyden turvaaminen kaikille ja kaikkialla ovat nyt kehitysajattelun keskiössä.
Lähteet:
Maailmantalous.net: Mitä kehitys on?