Rahan liikkeitä kannattaa seurata tarkkaan

Moni jakaa mielessään maailman valtiot länsimaihin ja kehitysmaihin, vaikka maailma on jo kauan sitten moninapaistunut. Esimerkiksi BRICS-maat, Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia ja Etelä-Afrikka, ovat nousseet taloudellisesti niin suuriksi toimijoiksi, että ne haastavat vanhaa talousjärjestystä. Niiden lisäksi muun muassa Indonesia, Turkki, Nigeria, Argentiina ja Malesia ovat merkittäviä talouksia. 

Erilaisia kehitysmaita ja tapoja mitata kehitystä

Maailmanpankki luokittelee maat neljään luokkaan käyttäen kriteerinä bruttokansantuloa asukasta kohti: alhaisen tulotason maihin, alemman keskitulotason, ylemmän keskitulotason ja korkean tulotason maihin. 

Näiden lisäksi yleisesti tunnustetaan vähiten kehittyneiden maiden ryhmä (Least Developed Countries), joka menee pitkälti päällekkäin alhaisen tulotason maiden kanssa, mutta LDC-luokittelussa otetaan tulotason lisäksi huomioon myös koulutuksen ja terveydenhuollon mittareita. 

Bruttokansantulo on yleisesti käytetty, mutta hyvin yksinkertaistava tapa mitata maiden kehitystä. Se sivuuttaa terveydenhuoltoon pääsyn, koulutustason ja muut ihmisten hyvinvointiin liittyvät mittarit – paitsi rahan. Kansantulo ei myöskään kerro siitä, miten varallisuus jakaantuu valtioiden sisällä.  Eriarvoisuus on aikamme iso trendi, sillä varallisuus on kerääntynyt harvojen käsiin sekä valtioiden sisällä että niiden välillä. 

Rajaton pääoma, sotkuiset verot

Raha liikkuu liukkaasti, niin laillisesti kuin lakeja kiertäen. Veroparatiisit ja verojen välttely ovat ilmiöitä, joihin toimittajat ovat tuoneet valoa. Esimerkiksi Panaman paperit ja Luxleaks ovat monille tuttuja paljastuksia viime vuosilta. 

Veroista kirjoitettaessa on oltava tarkkana termistöstä. Veronkierto on laitonta: siinä rahoja siirretään piiloon (usein ulkomaille) maksamatta asiaankuuluvia veroja. Verosuunnittelu taas on laillista. Yritykset saavat esimerkiksi vähentää tuotannosta syntyviä kuluja verotettavasta voitosta. Siitä tulee aggressiivista verosuunnittelua, kun peli menee likaiseksi: esimerkiksi siirtohinnoittelulla siirretään rahoja konsernin sisällä kehitysmaista veroparatiiseihin. Tästä ilmiöstä käytetään myös nimeä verojen välttely. 

Tutkija Nicholas Shaxsonin kirjan Treasure Islands mukaan kaikesta maailmankaupasta noin puolet käydään veroparatiisien kautta.