Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat
Geneven sopimukset eli sodan oikeussäännöt ovat humanitaarisen oikeuden perusta, ja kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet ne. Ensimmäinen Geneven sopimus laadittiin 1864, ja sen jälkeen se on laajennettu neljäksi yleissopimukseksi. Sodan oikeussäännöt pätevät vain aseellisten konfliktien aikana.
Geneven sopimusten pääperiaatteita ovat
- Siviilien suojelu: Sotatoimet eivät saa koskaan kohdistua niihin, jotka eivät osallistu taisteluun. Myöskään siviilien elinehtoja, kuten juomaveden saatavuutta, ei saa vaarantaa.
- Ylimääräisen kärsimyksen välttäminen: Sotavankeja on kohdeltava inhimillisesti. Heihin ei saa kohdistaa kidutusta tai muuta väkivaltaa ja heille on tarjottava vettä, ruokaa ja mahdollisuus yhteydenpitoon läheisten ihmisten kanssa.
- Sodankäynnin keinojen rajoittaminen: esimerkiksi kemiallisten aseiden käyttö on kielletty.
- Lääkintä- ja avustustoiminnan puolueettomuuden turvaaminen: Kaikkia haavoittuneita on hoidettava tasapuolisesti. Lääkintä- ja avustustoimia tulee suojella, niihin ei saa kohdistaa hyökkäyksiä eikä niiden pääsyä apua tarvitseville alueille saa rajoittaa.
Biologisten aseiden kieltosopimus (The Biological Weapons Convention)
Kemiallisten ja bakteriologisten (biologisten) aseiden käyttö kiellettiin Geneven sopimuksella 1925, ja sitä laajennettiin 1975 koskemaan myös biologisten aseiden valmistusta, varastointia ja kuljetusta. Pieniä määriä sallitaan käyttää tutkimustyössä.
Henkilömiinakieltosopimus (The Anti-Personnel Landmines Convention)
Sopimus henkilömiinojen täyskiellosta ja niiden tuhoamisesta eli niin sanottu Ottawan sopimus (the Ottawa Convention) astui voimaan 1997. Siinä kiellettiin henkilömiinojen käyttö, valmistus, kuljetus, myynti ja varastointi.
Sopimuksen ratifioineiden valtioiden tulee lisäksi
- tyhjentää henkilömiinavarastonsa neljän vuoden kuluessa
- puhdistaa miinoitetut alueet kymmenen vuoden kuluessa
- tarjota apua miinojen haavoittamille uhreille.
Sopimuksessa henkilömiinalla tarkoitetaan maahan asennettua miinaa, joka aktivoituu, kun joku on miinan läheisyydessä tai kontaktissa siihen. Sopimus ei kiellä ajoneuvosta aktivoituvia miinoja.
Henkilömiinojen kieltoa ryhdyttiin ajamaan 1990-luvun alussa, koska niiden katsottiin aiheuttavan tarpeetonta kärsimystä eikä siviilejä pystytty riittävästi suojelemaan niiltä.
Rooman perussääntö
Rooman perussääntö on Kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Court, ICC) perustamissopimus, joka laadittiin 1998. Se tuli voimaan 2002, jolloin myös tuomioistuin aloitti toimintansa Haagissa. Se toimii läheisessä yhteistyössä YK:n kanssa.
Rooman perussäännön ratifioineet valtiot ovat antaneet ICC:lle toimivallan tuomita henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet sopimuksessa määriteltyihin vakaviin kansainvälisiin rikoksiin. Tällaisia ovat joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikokset.
Konventionaalisten aseiden puitesopimus
Puitesopimuksella rajoitetaan konventionaalisten, laajaa tai hallitsematonta tuhoa tekevien aseiden käyttöä, ja se tuli voimaan 1983. Sopimus rajoittaa muun muassa maamiinojen, palopommien ja sokaisevien lasereiden käyttö aseena.
Kemiallisten aseiden kieltosopimus (The Chemical Weapons Convention)
Kemiallisten aseiden kieltosopimus tuli voimaan 1997. Se kieltää kemiallisten aseiden käytön, valmistuksen, kuljetuksen ja varastoinnin. Sopimuksen noudattamista valvoo Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons).
Ympäristösodankäyntisopimus eli ENMOD-sopimus
ENMOD-sopimus (Convention on the Prohibition of Military or Any Other Hostile Use of Environmental Modification Techniques) kieltää ympäristön muokkaamisen osana sodankäyntiä. Sopimus kieltää minkä tahansa maan eliöstöön, kivikehään, vesistöihin, ilmakehään ja ulkoavaruuteen kohdistuvan voimakkaan tai pysyvän muokkaamisen osana sotilaallista hyökkäystä tai muuta vihamielistä käyttöä. Sopimus tuli voimaan 1978.
Haagin yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta sodassa
Haagin yleissopimuksella suojataan ihmiskunnalle kulttuurisesti tärkeitä kohteita, kuten arkkitehtuuria, uskonnollisia monumentteja, historiallisia kohteita ja taidetta. Sopimuksessa korostetaan kohteen kulttuurista arvoa ihmiskunnalle, eikä kulttuurikohteen omistajalla ole merkitystä. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat sitoutuneet suojelemaan kulttuurisia kohteita sodan aikana. Sopimus tuli voimaan 1954, ja sitä täydennettiin 1999.