Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Jenni Virtanen kertoo, että valtaosa heidän ulkomaantoimittajistaan on käynyt Punaisen Ristin tai jonkin muun tahon järjestämän kriisikoulutuksen. Kirjeenvaihtajat, joilta todennäköisesti pyydetään haastavia juttukeikkoja, koulutetaan vielä erikseen ennen lähtöä.
– Tiedän etukäteen, ketkä toimituksessani tekevät kriisikeikkoja. Toimittajamme ovat kokeneita ja olleet monessa mukana.
Ulkomaantoimitukseen tulevan uuden toimittajan kanssa keskustellaan aina hänen suhtautumisestaan kriisikeikkoihin. Toisaalta vasta ensimmäinen tosipaikka näyttää, miten yksittäisen ihmisen pää kestää uusia olosuhteita. Kukaan ei pysty arvioimaan sitä täysin etukäteen.
Yleensä toimittajat kasvavat haastaviin olosuhteisiin: kukaan ei joudu ensimmäiselle juttukeikalleen sotatantereelle. Jotkut ovat kuitenkin luonnostaan enemmän orientoituneita työskentelyyn vaativissa oloissa ja hakeutuvat haastavien aiheiden pariin.
Jokainen keikka arvioidaan aina erikseen kunkin toimittajan kanssa. Toimittaja tutustuu ensin kohteen turvallisuustilanteeseen, haastattelee mahdollisesti paikan päällä ollutta toimittajaa, kysyy olosuhteista paikallisilta kontakteiltaan ja käy matkareitin läpi.
Tämän selvityksen perusteella toimituksessa tehdään vielä uudestaan kattava arvio ja päätetään toimittajan lähettämisestä kohteeseen.
– Arviossa käydään tarkasti läpi uhat ja riskit ja selvitetään, miten toimittaja on ottanut ne huomioon. Joillakin alueilla on todennäköistä joutua pysähtymään tiesulkuun tai kulkemaan vihollistaistelijoiden alueen läpi. Silloin täytyy tietää, kuinka toimia.
Jatkuvaa arviointia
Vaativien matkojen kohdalla lähtöharkinnan tekee päätoimittaja.
Juttukeikalla pätevät tietyt pelisäännöt. Toimittaja soittaa toimitukseen päivittäin sovittuina aikoina. Hän käy esimiehen kanssa puhelimessa läpi muun muassa seuraavan päivän toimintasuunnitelman. Samalla katsotaan, onko tiedossa asioita, joiden perusteella olisi syytä muuttaa suunnitelmia. Työ on jatkuvaa arviointia.
Toimittajan turvallisuuden lisäksi on mietittävä lähteen turvallisuutta ja haastattelun mahdollisia seurauksia hänelle. Myös haastattelutilanteen turvallisuudesta ja haastattelumateriaalien tietoturvasta täytyy huolehtia.
– Kentällä lähteen turvallisuus on toimittajan vastuulla. Lähteen suojeleminen on yksi toimittajan ammattitaidon tärkeimpiä puolia.
Toistuvasti haastavissa oloissa työskenteleville toimittajille on kertynyt neuvokkaita toimintatapoja. Tietotaito onkin arvokkainta, mitä kokenut toimittaja voi siirtää eteenpäin kollegoilleen.
Esimerkiksi valokuvaajalla on mukanaan monta muistikorttia, niin että hän pystyy pitämään piilossa varsinaisen journalistisen materiaalin. Tällöin kameran kortilla on vaikkapa vain maisemakuvia, jotka voi tarvittaessa luovuttaa rajaviranomaisille.
Joskus keikalle lähtiessä täytyy jättää kaikki elektroniikka hotellihuoneeseen salakuuntelun tai jäljittämisen estämiseksi. Voi olla tarpeen harkita, ketkä voivat olla haastattelutilanteessa läsnä, ja valita haastattelulle sellainen paikka ja aika, jotka herättävät vähiten huomiota.
Monissa maissa ulkomaisia toimittajia saatetaan pitää silmällä, jolloin täytyy myös arvioida, mihin kohtaan juttureissua haastattelut sijoittaa. Mitä kauemmin toimittaja oleilee vieraassa maassa, sitä enemmän hänen liikkeitään ehditään seurata.
Toimittajilla on joskus hallussaan materiaalia, joka saattaa vakavimmillaan vaarantaa ihmishengen. Silloin täytyy miettiä tarkkaan, mihin materiaalin tallentaa, miten sen suojaa ja miten sen saa maasta ulos ilman että ulkopuolinen pääsee siihen käsiksi.
Toimittajien verkostoitumissivustojen, kuten Host Writerin kautta voi luoda kontakteja kollegoihin eri puolilla maailmaa.